Am Dm - Päivänsäde ja menninkäinen -
Aurinko kun päätti retken, Säv. ja san. Reino Helismaa
Am Dm
siskoistaan jäi jälkeen hetken
Am E7 Am E7
päivänsäde viimeinen.
Dm Am
Hämärä jo metsään hiipi,
Dm Am
päivänsäde kultasiipi
D D7 G G7
juuri aikoi lentää eestä sen,
C Am Dm G7
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
C D7 G G7
se juuri oli noussut luolastaan.
C C7 F (F#dim)
Kas menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
C Dm7 G7 C
milloinkaan olla päällä maan.
Am Dm
Katselivat toisiansa -
Am Dm
menninkäinen rinnassansa
Am E7 Am E7
tunsi kummaa leiskuntaa.
Dm Am
Sanoi: poltat silmiäni,
Dm Am
mut' en ole eläissäni
D D7 G G7
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
C Am Dm G7
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
C D7 G G7
on pimeässä hyvä asustaa.
C C7 F (F#dim)
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien -
C Dm7 G7 C
ja sinut armaakseni vien!
Am Dm
Säde vastas: peikko kulta,
Am Dm
pimeys vie hengen multa,
Am E7 Am E7
enkä toivo kuolemaa.
Dm Am
Pois mun täytyy heti mennä,
Dm Am
ellen kohta valoon lennä,
D D7 G G7
niin en hetkeäkään elää saa.
C Am Dm G7
Niin lähti kaunis päivänsäde mutta vieläkin,
C D7 G G7
kun menninkäinen öisin tallustaa,
C C7 F (F#dim)
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
C Dm7 G7 C
ja toinen yötä rakastaa.
